kesäasukkaat

Saaren lääni – kohtaloni hyvässä

Ainakin vanhat ihmiset ovat kautta aikain käyttäneet näistä seuduista ilmaisua Saaren lääni. Alkuperää on vaikea olla arvaamatta, onhan koko tienoon elämänmenoa hallinnut ainakin parin vuosisadan ajan Saaren kartano.

Oma sukunikin liittyy isoäidin puolelta vahvasti kartanoon, sillä sen alustalaisia Kankurit aikoinaan olivat. Aivan tarkkaan en tiedä, sillä Fannyn kertomuksista on niin pitkä aika. Mutta kankurilaisia on nurkissa vielä paljon sekä muita lähisukulaisia, joita kaikkia en edes tiedäkään.

Historian kulku on monesti merkillistä. Isoisä Yrjö, ohikulkeneen lahkosaarnaajan poika, sai paljolti kankurilaisen isoäitini rahoilla perustettua autokorjaamon ja autokoulun Forssan kauppalaan joskus 1930-luvulla.

Automobiiliharrastuksensa vuoksi hän ystävystyi silloisen Saaren kartanon isäntään Erik von Frenckelliin, ja siksi minustakin on tullut saarenlääniläinen – ainakin osa-aikaisesti.

Erik näet suostui myymään vastoin tapojaan isoisälleni tontin luonnonkauniin Määrlammin länsiniemen kärjestä. Ensin tänne uitettiin vesikujan päästä vanha kioski Forssasta. Sitä vähän laajennettiin, ja samainen pikkumökki toimi sittemmin pitkään 60-luvulle edesmenneen setäni Veikon kesäpaikkana. Se on yhä pystyssä kattoremonttia odotellen.

Edesmennyt taiteilija Pentti Hammarberg – kauheaa että kaikki vanhat ystävät alkavat olla nykyään edesmenneitä – muisteli mieluusti usein tätä mökinuitto-operaatiota. Kioski oli näet kellahtaa nurin kesken kaiken, ja Yrjö oli huutanut niin, että se oli kuulunut Portaaseen saakka.

Yrjö oli kova melskaamaan ja kiroamaan, siksi lapsuuden kesäreissut Kuivajärven toiselta puolelta Hykkilästä olivat suhteellisen harvinaisia. Fannyn tekemät hiivaleivät tosin olivat vastustamaton houkutin, tuntui että Määrlammilla leivottiin aina.

Toinen pidäke oli se, että aamuvarhaisesta lähtien oli aina tiedossa ohjelmaa. Piti hakea alvariinsa Juhalasta maitoa, Ahosen Alma ryntäsi pihalle jo aamuvarhain, ja sitten piti kerätä pitkät päivät mustikoita ja puolukoita käärmeisiltä ahosilta ja nostaa niska limassa perunoita. Kaiken lisäksi Yrjö heräsi viideltä vinssaamaan ammoin kaatuneita puita lammin rannoilta. Kehui, että oli oikein Renkkelin lupa.

Hykkilässä oli helpompaa. Ei tarvinnut muuta kuin vuoroviikoin hakea maito Mikkolasta ja pestä nuorimmaisen veljen paskapyykki. Sai käydä vapaasti papuvarkaissa Jussilan ja Erkkilän mailla ja tehdä serkun Aaltosen Ilpon kanssa kiljua.

Mitä sitten on tapahtunut, siitä myöhemmin.

Onnea uusille nettisivuille!

Hannu Lahtonen

Saarenkyläläinen pidennetyn viikonvaihteen ympäri vuoden

 

 

4.7.2010

Kylä kelpaa Tammelassa

Saaren kansanpuiston kosteiden juhannusjuhlien tiimoilla oli mahdollisuus paeta pariksi viikoksi sietämättömäksi sukeutuneesta pääkaupungista. Aattoa lukuun ottamatta oli huikaisevaa tarkastella kuikkien ylvästä liikehdintää peilityynellä Määrlammilla ja seurata poutapilvien lipumista auringon syventämällä sinitaivaalla.

Enkä suinkaan ole ainoa, sillä yhä useampi suomalainen ikään ja sukupuoleen katsomatta tekee paluuta maaseudulle. Rauhan ja rakkauden vuosikymmenellä 60-luvulla alkanut maaltamuutto on kääntänyt takkinsa kunnon taistolaisten tavoin.

 

Varsinkin pääkaupungin kitusista tarkastellen ruoho on entistä vehreämpää kehäkolmosen ulkopuolella. Kesämökkitontin saaminen etenkin veden ääreltä on rahakkaan kiven takana. Vielä suurempi invaasio on mäkitupien, torppien ja rantamökkien muuttaminen ympärivuotisiksi kakkosasunnoiksi. Ilmalämpöpumppukauppiaat ja timpurit vuolevat kultaa – mökkitalkkareista puhumattakaan.

 

Lounais-Häme on oivallinen esimerkki. Siitä lähtien, kun Linnilöiden pihalla alkoi 70-luvulla kasvaa lammaskaali, on Somerolle muuttanut kirkkaimmista saleista niin kulttuurin kuin yrityselämän energisiä toimijoita. Viimeksi tässä lehdessä esiteltiin taiteilija Antero Kare, joka antoi vanhalle meijerille uuden tulevaisuuden. Niin, ja Letkun kylä on propagoinut jo vuosia edullisilla tonteillaan, ja tulosta on syntynyt.

 

Tammelassa annetaan lisää hanaa, sillä puolentoista viikon kuluttua alkavat kyläasumisen messut nokkelan monimielisellä teemalla Kylä kelpaa. Runsaan viikon aikana tarkoitus on kertoa kaikin tavoin maalla asumisen autuudesta, kylät esittelevät elämää, tontteja, taloja ja tapahtumia.

 

JärviSunnuntai on tammelalaisten ylpeydenaihe, sillä tänä ympäristöpäivänä esitellään paikallista vesiensuojelua. Entisajan paljolti tiedostamaton välinpitämättömyys on vaihtunut intomielisyyteen, ja tänäkin vuonna on meneillään mittavia hankkeita ympäri pitäjää. Kannattaa tarkkailla Kinoksen Jukan puuhaamaa nettisivustoa www.tammelanjarvet.fi.

Tusinan vesiensuojeluyhdistyksen uusin tulokas on pari vuotta sitten perustettu Määrlammin Suojelu. Sen lyhyt historia kuvastaa hyvin sitä, mitä saadaan aikaan, kun ja jos toimeen tartutaan – varsinkin kun kaiken takana on nainen.

Tähän mennessä on jo selvitetty kalakanta, vesikasvillisuus ja veden laatu, tehty jätevesikysely ja toteutettu kosteikkosuunnitelma, jotta tämä kirkasvetinen mutta hyvin haavoittuvainen harjujen syleilyssä oleva järvi ei tärveltyisi.

Järvellä ei ole laskujokea, mutta vesiä tulee jonkin verran lähivaluma-alueelta, jossa on myös peltoa. Heikko veden vaihtuvuus alentaa merkittävästi järven sietokykyä ottaa vastaan myös vapaa-ajan asutuksen ravinnekuormaa. Vaikkei Määrlammissa ole kirjoittamattoman sopimuksen mukaan enää vuosikausiin pesty mattoja eikä huruutettu polttomoottorien voimalla, on vesi vuosien saatossa samentunut ja rannat rehevöityneet. Määrlammilaisilla on vielä urakkaa edessä esimerkiksi alueen saamiseksi kunnallisen jätevesiviemäröinnin piiriin. Etenkin kun näitä tai meitä ympärivuotisia asukkaita alkaa olla entistä enemmän.

 

Eikä tässä vielä kaikki. Ensi tiistaina on Määrlammilla Saaren-Kaukolan kyläyhdistyksen uuden uimalaiturin vihkiäiset. Uimakoppikin näyttää saaneen jo uuden uljaan punaisen värinsä.

Vaikken ole täysin varma siitä, onko tässä kyseessä muodikkaasti blogi, tämä hengentuote on pienellä viiveellä luettavissa myös Määrlammin Suojelun ja Saaren-Kaukolan kyläyhdistyksen nettisivuilta: www.maarlammi.fi ja www.saari-kaukola.fi. Niin se vain on, että elämme verkostoitumisen aikaa, ja netti on jo syvälle juurtunut maaseudun otolliseen maaperään.

Hannu Lahtonen